Yrittäjyys on mun juttuni, Villinikkarit mun yritykseni

Yrittäjyys on mun juttuni, Villinikkarit mun yritykseni

Yrittäjyyttä on kautta aikojen määritelty monella erilaisella tavalla. Toiselle se on tapa elää elämää. Toteuttaa itseään. Omaa potentiaaliaan. Kokeilla ja onnistua. Tehdä virheitä ja nousta uudelleen. Toiselle se on tapa menestyä. Saada maallista mammonaa. Kasvattaa yritystä. Ottaa isompia riskejä. Työllistää ja tehdä ympäristöön hyvää. Miten tahansa rehti ja reilu yrittäjyys määrittyykin, ajattelen, että se on aina hyvästä. Yrittäjälle, asiakkaille, yhteiskunnalle. Yrittäjyys totta tosiaankin kantaa Suomea.

Minusta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjä. Johtuiko siitä, etten tiennyt mitä yrittäjä tekee? Tai mitä yrittäjyys ylipäänsä on? Eipä minun kouluaikoina (No niin, nyt se on sanottu, “Ei minun kouluaikoina” :O) paljon puhuttu yrittäjyydestä ammattina. Eikä lähipiirissäni ollut ketään yrittäjää, jonka esimerkki olisi innoittanut uralle. Siksi minusta piti tulla lakimies. Tai opettaja. Tai tutkija. Korkeastikoulutettu kuitenkin. Tosin ihan pienenä halusin olla matkaopas tai tulkki. Liekö sieltä perua edelleenkin vain kasvava into matkustaa ja nähdä maailmaa?

Miten sitten tulin yrittäjäksi? Rehellisesti sanottuna ajauduin siihen. Oli huippuporukka (kiitos Villimieli), joka tarjosi mahdollisuutta tulla mukaan toimivaan yritykseen. Heillä oli olemassa asiakkaita, valmennustuotteita ja intoa kasvattaa minusta valmentaja. Työpaikan tarjoaminen ko. yrityksessä säästi minut työpaikan hakemiselta. Silloin ja sen jälkeen. Täytyy tunnustaa, että ensimmäiset vuodet olivat vaikeita. Oli tehtävä kovasti työtä, jotta vastavalmistunut tradenomi oli uskottava konsultti. Mutta kun tykkää työstään, ei onneksi suurikaan työmäärä ahdistanut.

Ensimmäisen työvuoden aikana syntyi Villinikkarit Oy. Tarkemmin keväällä 2000. Edelleen jatkoimme huippuporukalla koulutuksen, valmennuksen ja konsultoinnin maailmassa. Koska ensimmäiset vuodet olivat kovin työntäyteisiä, en erityisemmin ajatellut olevani yrittäjä. Olin yksi joukosta, omistaja. Teknisesti en yrittäjä tietysti ollutkaan, koska omistin osakeyhtiön yhdessä viiden muun osakkaan kanssa. Minulle sopi hyvin se, että sain tehdä yrityksen kehittämistä ja arjen työtä yhdessä toisten kanssa. Sain edelleenkin oppia ja kasvaa ammattilaisena minua taitavampien seurassa.

Aika kului ja yrityksen omistuspohja muuttui. Vuoden 2005 alusta Villinikkarit muuntui perheyritykseksi. Minusta tuli yrittäjä, sillä omistin uudessa tilanteessa puolet yrityksestä. Välillä meillä oli yksi työntekijä (ihana Kerttu), välillä työtä teki yrityksessä vain me omistajat. Työtä on tosin aina tehty erilaisissa verkostoissa yrityskumppanien kanssa. Mutta oma yritys on haluttu pitää pienenä ja joustavana. Perheyrittäjyyden myötä yrittäjyys tuli lähemmäs arkea ja jokapäivästä elämää. Aina ei tiennyt oliko saunanlauteilla käyty keskustelu yrityksen kehittämistä vai työpäivän kuulumisten jakamista kumppanin kanssa. Tyypillistä arkea varmaankin pienillä perheyrityksillä.

Muutama vuosi sitten perheyritys muuttui kahden yrittäjän yhteisesti omistamaksi yritykseksi. Yrittäjyys ja työnarki ei tässä muutoksessa juurikaan muuttunut. Kehityskeskustelut saunanlauteilla muuttuivat oman pään sisällä käydyksi puheeksi juoksulenkillä tai virallisemmin työajalla tapahtuneena palaverina. Tähän ajanjaksoon liittyy myös irtiottoni Nepaliin. Olin aiemmin ajatellut, että lähteminen puoleksi vuodeksi pois ei ole mikrokokoluokan yrittäjälle mahdollista. Irtiottoni Nepalissa todisti sen vääräksi. Kiitos Mallan ja Petrikin, oli yritys, johon tulla takaisin.

Nyt syksyllä 2015 olen tilanteessa, että olen Villinikkarit Oy:n 100 % omistaja. Olen yrittäjä, toimitusjohtaja ja yritykseni ainoa omistaja. En koe silti olevani yksin. Yhteistyö jatkuu Mallan ja Petrikin kanssa. Samoin yrityskumppanien, eritoten Crazy Townin, Intotalon, Zest Markin ja Business Arenan kanssa. Toivon myös, että saan tehdä työtä edelleen kaikkien teidän asiakkaiden kanssa. Tämän viimeisimmän muutoksen myötä olen oivaltanut, että minussa asuu tosi syvässä yrittäjä. Ihminen, joka haluaa tehdä merkityksellistä työtä omassa yrityksessä. Omistaa oman työpaikan. Mennä joka päivä töihin hymyillen ja (työ)elämästä nauttien.

Mitä kaikkea yrittäjyys minulle on nyt? Se on vapautta toteuttaa omia arvojani ja osaamistani. Se on mahdollisuus tehdä työtä huipputyyppien kanssa. Se on uuden luomista, vanhasta luopumista. Välillä pitkiä päiviä, joskus joutilasta olemista. Se on elämäntapa, jossa saan kantaa vastuuta, mutta omaan myös valtaa päättää asioista.  Se on arkisia askareita, maailmanluokan visioita. Yrittäjyys on minulle tapa elää unelmiani todeksi, haastaa ja ylittää itseäni. Se on minun unelmieni ammatti. Olen onnellinen ja etuoikeutettu siitä, että vuodet ja kohtaamani ihmiset ovat kasvattaneet minusta yrittäjän isolla Y:llä.

Mitä tämä muutos tarkoittaa Villinikkareissa? Omistajuuden muutoksen lisäksi ei vielä mitään. Jatkamme työntekoa samalla villillä, aidolla, dynaamisella ja intohimoisella otteella. Teemme työtä suomalaisen yhteiskunnan parhaaksi. Haluamme edelleen synnyttää onnellista johtajuutta ja kehittää merkityksellistä työelämää. Ajanmyötä Villinikkareista kuoriutuu ehkä vähän enemmän minun näköiseni. Mitä se sitten tarkoittaa, sitä ihmettelen vielä itsekin.

Inspiroivaa syksyä, pidetään yhteyttä!

Tapu Nieminen

Yrittäjä, toimitusjohtaja, valmentaja

2017-06-27T12:31:08+00:00 20.10.2015|Yrittäjyys|